Kipeenä (lue: monta burana kuussatasta alla) ollessaan sitä tulee mietiskeltyä aina paljon kaikenlaista syvällisempää, mitä sen normaalin juokse paikasta x paikan z kautta paikkaan y-arjen keskellä ei ehdi ajattelemaan.
Mietin tossa teekuppi kädessä ikkunasta tähyillessäni ihan sellasta kevyttä asiaa kuin että oonko tällä hetkellä onnellinen. Ihmisiä ilmesty kadunkulmasta näkyville tasaiseen tahtiin ja pohdin siinä niiden menoa katseellani seuratessani (kyyläkö?) että mitähän niille mahtaa kuulua. Joku söpö poika matkalla ehkä jonkun tytön luo lauantai-illan viettoon, lauma mustia revenneitä pillifarkkuja ja risaisia farkkuliivejä matkalla Lepakkomieheen kadun toiselle puolelle ja pari omaisuuteni on muovipussissa-alkoholistisekakäyttäjää matkalla alla levittäytyvään puistoon tai meidän rappuun piiloon pahalta maailmalta ja syksyn kirpeydeltä.
Ja sitte mää stalkkaamassa kakkia niitä kädessäni kuppi kuumaa, kurkussa kaktus ja nenässä jotain, jota oon kovasti kolme viikkoa sieltä yrittänyt niistää ulos.
Toivon olevani sen söpön pojan paikalla, matkaamassa jonku kivan tyypin luo viettämään kivaa lauantai-iltaa kaukana nenäliinoista ja yskänlääkkeestä. Tai niiden punkkareiden asemassa etenemässä hitaasti ja ei-niin vakain askelin - mutta kuitenkin varmasti - kivojen kavereiden kanssa kohti seuraavaa baaria. Täältä ylhäältä tähysteltynä ne ajatukset muiden lauantai-illasta sai mut tuntemaan itseni himpun yksinäiseksi.
Noin minuutin intensiivisen mökötyksen jälkeen aloin muistella mitä tein viikko sitten. Perjantaina valloitettiin Kalliota superkivojen työkavereiden kanssa. Vaihdettiin baarista baariin ja meidän meno näytti yläilmoista varmasti ihan yhtä kahdedittavalta, vaikka meillä ei revittyjä mustia pillifarkkuja ja risoja farkkuliivejä ollutkaan. Lauantaina puolestaan hyppäsin aamukoomasta selvittyäni ratikkaan, joka vei mut viettämään kivaa päivää ja yötä kivan tyypin kanssa. Niin. Tässä vaiheessa saatoin ehkä jo hieman naureskella omalle melankolianhakuisuudelleni. Onhan se nyt vähintään maailmanloppu viettää yksi viikonloppu vierotettuna sosiaalisesta elämästä.
Ensi viikosta on tulossa kiva viikko. Olo tuntuu jo nyt paljon paremmalta eli ens viikolla oon ehkä takaisin omassa hurmaavassa moodissani. Torstaina äiti tulee käymään Helsingissä ja saan viettää muutaman tunnin siis parhaassa mahdollisessa seurassa. Perjantaina tulee palkka. Viikonloppuna teen jotain jännää johon ei liity yskänlääke tai nenäliinat. Toisin sanoen: pääsen takaisin siihen mun normaaliin rytmiin ja jätän tän teekuppi kädessä kyttäämisen niille, jotka sen mua paremmin taitaa.
